Huhhuh millainen kevät onkaan ollut.
Kolmen ja puolen vuoden opiskeluiden tiivistäminen loppupuolelta kahteen ja puoleen vuoteen sekä samanaikaiset viisipäiväiset työviikot puhumattakaan opinnäytetyöstä ja harrastuksista sai aikaan aika kamalan kevään. Kevättalvella palkkasin nettivalmentajan, jonka opeissa kestin noin kuukauden - sen jälkeen stressi yltyi niin kovaksi että oli pakko puhaltaa peli poikki ja keskittyä siihen että saisin edes nukuttua öisin. Yleensä stressaan todella harvoin, joten tällainen totaaliuupumus ja pitkäaikainen alakulo ei ole todellakaan minulle tuttua.
Koska olin kuitenkin maksanut ohjelmasta, koin kamalia paineita salillakäynnistä ja oikein syömisestä. En kuitenkaan yksinkertaisesti saanut mahdutettua muutenkin niin täyteen viikkoon salitreenejä, joten saleilu jäi ja sen mukana myös terveellinen ruokavalio. Jalkapalloa harrastin silti koko kevään, ja se olikin ainoa henkireikäni. Päivisin tuntui, että seinät kaatuivat päälle ja iltaisin kävin niin kierroksilla, ettei uni tullut.
Paino oli pysynyt siellä 62 kilon tietämillä eikä minkäänlaista edistystä mihinkään suuntaan ollut tapahtunut, kun vihdoin toukokuun lopussa sain viimeisetkin kouluhommat tehtyä. Olo alkoi muuttua kärttyisestä hiljalleen levolliseksi ja positiiviseksi, jonka myötä uskalsin ottaa saliharrastuksen osaksi elämää uudelleen. Lisäksi olen katsellut syömisiäni. Pari viikkoa sitten aloitin uuden nettivalmennuksen myötä saliohjelman ja ruokavalion, jota tosin jouduin muokkaamaan rankasti omien mieltymyksien mukaisesti - en vain yksinkertaisesti saa alas iltapalaa johon kuuluu vain kananmunan valkuaisia ja parsakaalia. Onneksi valmennus ei maksanut paljoa, ja saliohjelma on siinä mukavaa vaihtelua.
Jumalauta miten pihalla mä olen ollut silloin tammikuussa, kun lukee pari edellistä postausta. Muistan, kun tammikuussa ajattelin että vedän GoFatGo-dieettiä koko puoli vuotta samalla treenaten rankasti??! Dieetissä on n. 1400 kcal, joten en voi kuvitellakaan miten jumissa koko kroppa olisi siitä ollut. Ja tuosta viikon nestepaastosta on myös varmaan turha sanoa mitään? Tammikuussa vaihdoin myös salitreenin Kayla Itsinesin Bikini Body Guideen, mikä on myös näin jälkeenpäin ajateltuna todella tyhmästi tehty. Kun kerran harrastan jo jalkapalloa josta sitä aerobista kuntoa tulee pitäisi saliohjelmassa keskittyä siihen, että oikeasti vedetään kovaa lihakset loppuun asti.
Missä tilanteessa sitä sitten ollaan tällä hetkellä? Ei hyvässä. Kunto ei ole mennyt eteenpäin, paino on junannut samassa eikä rasvaprosenttikaan ole varmasti muuttunut. Tässä tilanteessa ei kuitenkaan ole mahdollisuutta enää tehdä muuta kuin vetää jäljellä olevat 6 viikkoa niin täysillä kuin vain onnistuu. Päivittäinen kalorimäärä on lepopäivinä 1800, ja treenipäivinä vajaa 2000. Päivässä on 5 ateriaa, 3-4 tunnin välein. Nälkä ei ole ainakaan kahden ensimmäisen viikon aikana tullut. Treeniohjelma on nelijakoinen, ja se vaihtuu parin viikon päästä kolmijakoiseen. Salitreenin jälkeen olen välillä tehnyt HIITin, jotta aineenvaihdunta lähtisi kunnolla liikkeelle. Näillä eväillä jatkan jenkkimatkaan asti. Jenkeissä pyrin syömään suhteellisen vähän ja treenaamaan aina kun tilanne tulee.
Entä USA -reissun jälkeen? Minulla on suuret suunnitelmat syksylle. Olen järkyttävän suuren osan elämästäni syönyt joko liian pieniä kaloreita ja liian vähän proteiineja tai liian prosessoituja ruokia ja liikaa herkkuja. Kuluneen vuoden - ja etenkin viime viikkojen - aikana olen huomannut, että kroppani ei toimi kunnolla, enkä kyllä yhtään ihmettele. Kaikki herkut jämähtävät lantiolle, eikä mikään meinaa lähteä pois. Yhdysvaltojen reissun jälkeen ajattelinkin jatkaa ensin muutaman viikon n. 1800 kcal ruokavaliolla, ja alkaa sen jälkeen lisätä joka viikko kaloreita noin sadalla. Jatkan tätä niin pitkään, että tuntuu että kroppa alkaa toimia kunnolla. En lähde bulkkaamaan, vaan hiljalleen herättelemään kroppaa ja etsimään sitä tämänhetkistä keskikulutusta. Tämän jälkeen en ole täysin varma mitä teen: järkevintä olisi vetää maltillinen massakausi, mutta aivot haluaisivat dieetata hieman. Luultavasti kuuntelen järjen ääntä ja alan keräämään hiljalleen lihasta näiden läskien alle.
